Hupsista, vähän jäänyt noihin kuukauden kysymyksiin vastaaminen. Tuli taas pieni notkahdus tähän laihduttamiseen joka on vetänyt mielen maahan. Oon niin vihainen itselleni kun annoin taas lipsua vaikka meni jo paremmin kuin vähään aikaan oli mennyt! Oltiin tosiaan viikonloppureissulla viime viikonloppuna kavereiden kanssa ja noh, ei tullut syötyä mitenkään erityisen terveellisesti. Tällä viikolla on sitten ollut pikkujouluja peräti kolme kappaletta ja kyllähän niissä on aina jotain pientä tullut syötyä, vaikka esimerkiksi eilisillä pikkujouluilla en mielestäni vetänytkään hirveästi. Jokatapauksessa, vaa'an lukema on järkyttävän masentavaa katseltavaa, 74,6 kg. En ymmärrä mikä ihme minussa voi olla vikana, että paino pomppaa heti noin paljon jos lipsun pari päivää...Ahdistaa ja on sellainen olo että jumalauta en syö kohta mitään...Toisaalta tuosta takaisin tulleesta painosta saattaisi olla aika iso osa pelkkiä nesteitä, ja mietinkin tässä että ottaisin ensi viikon alkuun taas sen lentoemäntädieetin koska sillä saa poistettua juurikin tuota nestettä kropasta, ja silloin kun sen ensimmäisen kerran kesällä tein niin kyllä auttoi ja ne kilot eivät ole tulleet takaisin, onneksi!
Mutta niitä vastauksia! Rästipäiviä on kerääntynyt nyt aika paljon joten jos vastauksista meinaa tulla hurjan pitkät niin jaan vielä huomiselle osan...
Päivä 6: Jos ahmit, miksi teet niin?
Hyvä kysymys. Ehkä hieman tähän vastasinkin jo edellisessä postauksessani (täällä) kun kerroin eräänlaisesta kilpailuasetelmasta pikkuveljeni kanssa. Pienenä kun piti kilpailla mm. siitä kumpi saa enemmän karkkia ja muita herkkuja vetää napaansa, joten hätäpäissä piti sitten ahmia. Jotenkin mulla on valitettavasti jäänyt tämä osaksi ruokailutottumuksia ja varsinkin jos on tarjolla jotain herkkuja, päässä tuntuu vain naksahtavan ja en ajattele lainkaan sitä kuinka paljon itseasiassa syön. Usein myös tulee sellainen "hällä väliä" asenne joka johtaa sitten tuohon ahmimiseen. Saatan jopa ajatella että no eihän tämä nyt mitään haittaa että tässä nyt viikonlopun ajan mässäilen, ei se mitään haittaa. No, sitten kiroan itseni alimpaan helvettiin kun seuraavan kerran nousen vaa'alle...
Päivä 7: Tietävätkö vanhempasi, että yrität pudottaa painoa? Miten he suhtautuvat asiaan?
En ole heille mitään asiasta varsinaisesti sanonut. En asu enää kotona vanhempieni luona joten ei ole ollut tarvetta ilmoittaa asiasta. He kyllä tietävät että olen esimerkiksi hankkinut salikortin ja käynyt koko syksyn ajan salilla, eli tietävät että olen lisännyt liikuntaa. Mutta vaikka tietäisivätkin laihdutuksestani niin ei heitä varmasti haittaisi, sillä kyllähän hekin nyt sen tietävät että olen ylipainoinen ja olisi hyvä pudottaa painoa.
Päivä 8: Millaista liikuntaa harrastat ja miten usein?
Kuntosalilla käyntiä, combatia ja zumbaa tulee enimmäkseen harrastettua ja olen pyrkinyt käymään salilla vähintään 3 kertaa viikossa. Aina siihenkään tavoitteeseen en ole päässyt muiden kiireiden takia :( Ja varsinkin nyt joulukuussa kun salikortti ei ole voimassa (jatkuu taas tammikuussa) on suorastaan sellainen ahdistus kun ei pääse käymään salilla! Mikä on kyllä ihan uutta minulle :D Mutta mulla on pari kotitreeni-dvd:tä joita voin tehdä, toissapäivänä teinkin toisen ja oli ihan hauska vaikkakin vain 20 min, mutta senhän voi tehdä vaikka kaksi kertaa peräkkäin. Tänään ajattelin tehdä uudestaan ja ehkä perään vielä pilateksenkin :)
Päivä 9: Onko sinulle kommentoitu painostasi ikävään sävyyn?
En muista että minua olisi koskaan koulussa kiusattu painostani, mutta olen aina kokenut että esimerkiksi pojat eivät suhtautuneet minuun samalla tavoin kuin muihin, luokan laihoihin tyttöihin. Toisaalta tämäkin saattaa olla vain oman pään sisäistä spekulointia. Eniten on kuitenkin satuttanut se, että omat perheen jäsenet (no, äiti ja mummi) ovat joskus huomautelleet. Luultavasti he eivät ole ajatelleet huomauttelevan siitä pahaan sävyyn, mutta kun itsetunto on muutenkin nollan alapuolella kaikki pienetkin viittaukset tuntuvat pahalta...
Päivä 10: Mistä asiasta on ollut kaikkein vaikeinta luopua painon pudottamisen vuoksi?
En ole loppujen lopuksi luopunut kokonaan yhtään mistään, vaan yritän opetella kohtuutta. Vaikeinta on siis ehkä ollut luopua tietynlaisesta huolettomuuden tunteesta (joskin ei mulla ole koskaan oikein ollut sellaista kokonaisvaltaista huolettomuuden tunnetta ruuan suhteen).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaja ilahtuu kommenteista! :)