Music ♥

No nyt on kyllä mennyt niin päin persettä syömiset ja liikkumiset että ei oo tosikaan. Ei oo nyt viime aikoina ollut minkäänlaista itsekuria herkkujen suhteen ja liikuntaakaan ei ole tullut harrastettua pitkään aikaan kunnolla ja säännöllisesti. Paino on noussut melkein takaisin alkulukemiin mikä kyllä suututtaa, harmittaa ja masentaa aivan suunnattomasti :( Ja siltikään en ole saanut itseäni vielä ruotuun! Mikä mua vaivaa?? :(

Sain kuitenkin eilen itseni sen verran liikkeelle että kävin pitkästä aikaa lenkillä, tosin ihan vain kävellen tällä kertaa. Opin viime kerrasta ainakin tosiaan sen, että pitää lähteä rauhallisesti liikkeelle ja totuttaa taas jalat rasitukseen, muuten iskee se hirveä kipu aivan varmasti. Joten niinpä kävelin koko lenkin, tosin vauhti oli melko reipas kumminkin. Välillä olisi ihan tehnytkin mieli ruveta hölkkäämään, varsinkin kun kuulokkeista lähti soimaan joku superhyvä biisi! Ajattelinkin nyt jakaa täälläkin muutamia omia suosikkibiisejä jotka potkii juoksemaan lenkillä :)

Justice - Civilization

 

New Order - Confusion (Pump Panel Reconstruction)

 

(Tää biisi laittaa kyllä aina vauhtia muhun! Vaikka onkin aika yksitoikkoinen niin silti, aijai kun tekee heti mieli lähtee juoksemaan kun kuuntelee tätä!)

Fluke - Zion

 

(Tää on toinen menobiisi mulle! Tän kun laittaa täysillä soimaan niin kyllä lähtee!)

Chromatics - Tick of the Clock

 

(Ja tää on kans semmonen biisi joka pistää liikkeelle, mutta ehkä vähän rennompi kuin nuo aikasemmat)

Lady Gaga - The Edge of Glory

 

Kelly Clarkson - Stronger

 

Florence + The Machine - You Got The Love

Someday...

Kysymyksiä

Heipsan! Jennillä oli blogissaan tällainen kiva kyselyhaaste jonka ajattelin nyt tässä aikani kuluksi tehdä :) Muutenkin ajattelin että koitan lisätä tänne blogiin enemmän myös yleisiä mun elämään liittyviä asioita eikä pelkästään tuohon laihdutusprojektiin liittyen. Omia kuviani en kyllä tänne laita ainakaan vielä pitkään aikaan, liikaa ujostelen sitä jos joku tuttu tänne jostain kumman syystä on eksynyt :D

Mutta nyt noihin kysymyksiin, jaiks, muutama aika pahakin siellä on!

1.Oletko onnellinen? Mitä onni on sinulle?

 Mun onnellisuuden tilani vaihtelee melkein päivittäin, tai jopa monta kertaa päivässä. Välillä tunnen itseni hyvinkin onnelliseksi, mutta varsinkin yksinäisinä hetkinä ja kaikenlaisten vastoinkäymisten jälkeen tunnen itseni todella onnettomaksi. Onni on mulle jotain sellaista mitä kannattaa tavoitella, ja pitääkin tavoitella. Toisaalta olen myös sitä mieltä että jos on oikeasti onnellinen, niin pienet vastoinkäymiset ei siihen onnellisuuden tunteeseen pitkäaikaisesti vaikuta, joten en ole siis täysin varma itsekään olenko tällä hetkellä onnellinen. Huh, meneepäs tää vaikeeks jo heti alussa :D

2.Oletko koskaan yrittänyt tappaa itseäsi tai ajatellut todella toteuttavasi itsemurhan?

Surettaa ja vähän hävettääkin myöntää mutta olen kyllä silloin joskus yläasteella ollessani vakavissani harkinnut itsemurhaa. Koskaan en kuitenkaan tosissani yrittänyt, enkä nykyään voisi ajatellakaan sellaista tekeväni. En vaikka välillä masentaakin ja kaikki tuntuu olevan pelkkää paskaa.

3.Pelkäätkö kuolemaa?

Pelkään. Aivan hulluna. Mulla on kausia jolloin saan kunnon paniikkikohtauksia vähän väliä kuolemanpelon takia. Sitten on myös kausia jolloin en oikeastaan lainkaan ajattele asiaa.

4.Uskotko jumalaan tai johonkin ylempään voimaan?

Haluaisin uskoa, mutta olen kai sen verran realisti/pessimisti/mitäniitänyton että en pysty uskomaan.. Joskus harvoin saatan mielessäni sanoa nopean rukouksen, mutta onko sillä ollut mihinkään mitään vaikutusta - enpä usko.

5.Mistä unelmoit?

Hyvin abstrakti vastaus tähän on että unelmoin onnesta/onnellisuudesta. Mitä tähän sitten lukeutuu? No esimerkiksi rakkaus, oman itseni hyväksyminen, hyvä työ sitten joskus, ystävyys ja läheisyys jne. Oman itseni hyväksymiseen kuuluu sitten tietysti hyvin läheisesti se unelmakroppa ja terveellinen elämä. Myös matkustelu ja kenties jonain päivänä ulkomailla asuminen ovat unelmiani ♥ Ja niin, kyllähän joku tommonen Ryan Gosling tai Joseph Gordon-Levitt kelpaisi... ;)

6.Uskallatko toteuttaa unelmasi ja oletko valmis tekemään kaikkesi niiden saavuttamiseksi?

Toivottavasti uskallan ja onnistun! Ainakin yritän :)

7.Oletko koskaan rakastunut?

Monesti olen ainakin luullut olevani rakastunut, mutta en ehkä ole kuitenkaan oikeasti ollut rakastunut. Voiko olla tosissaan rakastunut jos se on vain yksipuolista? No kai sekin jonkinasteista rakkautta on. Mutta en ole siis koskaan ollut rakastunut niin että saisin sitä rakkautta myös takaisin :( Toivon että vielä joku päivä tässä lähivuosina saisin kokea aitoa rakkautta.

8. Oletko hetero/homo/bi/aseksuaali?

 Hetero. Oli kyllä joskus vuosia sitten sellainen bi-kausikin että tytötkin kiinnostivat kovasti, mutta nykyään tuntemukset on 99,9% heteroja. Kaikkihan me vähän homoja ollaan ;)

9.Poliittinen kanta?

Harvoin otan näihin mitään kantaa. Kai mä suhteellisen liberaali olen mutta en oikein halua asettua minkään varsinaisen puolueen kannattajaksi.

 

 10. Olisitko valmis tekemään kaikkesi suojellaksesi rakkaimpiasi? Vaikka tarvittaessa tappamaan?

Kai. En oikein osaa tähän vastata koska uskon ettei kukaan tiedä varmaksi mihin pystyy ennen kuin joutuu oikeasti sellaiseen tilanteeseen.

11.Kuvitteellinen hahmo jonka toivoisit olevan todellinen? 

Toivoisin että oikeassa maailmassa olisi supersankareita kuten Batman ja Iron Man (plus muut Avengersin supersankarit!). Toivoisin myös että vampyyreja (ainakin sellaisia kuten Damon ja Stefan Salvatore Vampire Diariesista ;D) olisi olemassa.         

Uusi look

Pahoittelut taas hiljaisuudesta, ei vaan oo ollut nyt oikein mitään kerrottavaa tämän projektin tiimoilta kun on ollut mielessä kaikkia muita asioita ja ahdistuksia. Mutta koitan nyt tässä taas aktivoitua niin blogin kuin laihdutuksenkin suhteen! Muokkailin hieman myös blogin ulkoasua, mitäs tykkäätte? :)

What doesn't kill you makes you stronger

Moikka! Kävin tänään nyt toista kertaa juoksulenkillä, tai siis hölkkälenkkihän se oikeastaan oli mutta kumminkin. Ekan kerran kävin viime torstaina ja siinä kävi just niinku pelkäsinkin, eli aivan jäätävä kipu iski sääriin ennen lenkin puolta matkaa :(( Nyt tuo kipu oli jo ehtinyt hellittää aika hyvin joten päätin tänään kokeilla uudestaan. Enää ei sattunut ihan niin paljoa kuin ekalla kerralla, mutta kyllä nuo penikat vieläkin vihoittelivat. Todella kurjaa koska muuten oikeastaan tykkäsin tuosta hölkkäämisestä! :( Vuorottelin sitten kävelyn ja hölkkäämisen välillä ja jouduin välillä pysähtelemään venyttelemään noita koipia ja se aina vähän helpotti kipua. Toivon nyt kuitenkin että tuo penikkatauti hellittäisi kunhan taas tottuu lenkkeilyyn.

Onko muilla kokemuksia penikkataudista? Eli siis alkaako teillä sattumaan sääriin helposti kävellessä/lenkkeillessä? Kipu tuntuu aika usein siltä kuin joku iskisi puukon sääriluuhun jokaisella askeleella, eli ei kauhean mukava tunne...

Nappailin parit fotot siinä kävellessä :)

Run Forrest run!

Kävin eilen ostamassa itselleni kunnon juoksukengät! Oon aina inhonnut juoksua mutta viime aikoina se on alkanut jotenkin kiinnostamaan ja viehättämään ja olenkin päättänyt että tänä kesänä opettelen juoksemaan. Asenne tunnetusti ratkaisee ja oon päättänyt ottaa juoksuun positiivisen asenteen. Oon päättänyt että mä tulen nauttimaan juoksemisesta! Kengät löytyi Intersportista, ne on Adidaksen ja maksoivat tarjouksessa n. 60 euroa. Myyjän mukaan oikein hyvät perusjuoksukengät joilla on hyvä aloittaa :)

Ja kuin tilauksesta, huomasin että mun salilla aletaan ens kuussa järjestämään juoksutunteja, joilla opetellaan vähän tekniikkaa ja semmosta! Sinne on siis pakko mennä ;)

Harrastaako teistä kukaan juoksua? Onko antaa jotain hyviä vinkkejä kuinka pysyä motivoituneena? Entä onko täällä sellaisia jotka välillä kärsii penikkataudista? Mua nimittäin se aina välillä vaivaa ja vähän jännittääkin että miten mahtaa juokseminen vaikuttaa siihen...

Ja hei, mielelläni otan vastaan myös teidän soittolistoja joiden tahtiin tykkäätte lenkkeillä!

Viikonloppu

Tää viikko on mennyt tähän asti tosi hyvin ja paino onkin alkanut tasaantumaan vaikkei se ihan vielä olekaan siellä missä pitäisi. Valitettavasti vain tämä huomenna alkava viikonloppu tulee olemaan erittäin öh..nestepainotteinen, sillä lähetään ns. luokkaretkelle opiskelukavereiden kanssa. Tulee olemaan jättimäiset bileet, joten en edes yritä olla selvinpäin siellä yli 50 hengen joukossa. Varmaan tulee hieman syötyä kehnonlaisestikin mutta yritän parhaani. Ensi viikolla sitten taas paluu normaaliin :)

Tää oli nyt tämmönen pikapäivitys tässä pakkailujen lomassa. Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Tunnustuksia

Moi pitkästä aikaa. En ole siis kuollut eikä minua ole kidnapattu itärajan taakse, olen yksinkertaisesti ollut laiska! Ei ole hirveästi huvittanut tulla blogiinkaan kirjoittelemaan siitä kuinka "en tänäänkään tehnyt yhtään mitään - paitsi söin" :( Nyt oli kuitenkin aika tulla tunnustamaan synnit sillä tämä on kestänyt jo aivan liian kauan!

En ole nyt yli kuukauteen liikkunut paljon paskaakaan (pardon my French...), viime kuussa kävin salilla ehkä 5 kertaa ja nyt olenkin ollut sitten kipeenä kohta kaksi viikkoa. Saakelin sitkeä flunssa! Lisäksi tietysti on ollut hulluna opiskelustressiä ja kiirettä ja sosiaalisia menoja. Noh, eihän siinä nyt kai mitään jos välillä tuleekin pidempi tauko kunnon treenauksesta, MUTTA - ja tässä tulee se kaikkein karmein asia - olen mättänyt naamaani herkkuja joka päivä viimeisen parin viikon aikana. Tämä on nyt oikeesti se kaikkein järkyttävin seikka, sillä musta tuntuu etten pysty lopettamaan! Joka päivä tekee ihan hulluna mieli jotain epäterveellistä: suklaata/karkkia, donitseja, sipsejä, keksejä....Tää on nyt mennyt myöskin jo siihen että joka kerta kun käyn kaupassa ostoskoriin tarttuu jotain makeaa mukaan. Vaikka kuinka päätän aina ennen kauppaan menoa että nyt ei sitten mitään ylimäärästä niin kappas, joku suklaapatukka sieltä sitten kuitenkin löytyy. Suoraan sanottuna vituttaa tää oma selkärangattomuus.

Ja kyllähän tämä tietysti jo vaa'assakin nyt näkyy. Aluksi ei näkynyt vaikka olin mässännyt monta päivää ja siitä varmaan tulikin joku valheellinen käsitys että "hei, eihän tää nyt ookaan niin paha juttu vaikka vähän herkuttelenkin!" Hävettää nyt kertoa että mikä vaa'an luku tänä aamuna oli eilisen sipsimätön jälkeen, mutta mitäpä sitä peittelemään. Mun on itsekin pakko herätä tästä hirveestä mässäilystä. Paino oli siis tänä aamuna 74,4 kg. Harmittaa että olin kuitenkin päässyt jo vakaaseen 72 kiloon ja nyt se keikkuu tuossa painajaisluvussa joka ei tunnu koskaan irrottavan otettaan musta. Toisaalta luotan siihen, että kunhan vaan nyt lopettaisin tämän mässäilyn hetkeksi kokonaan niin paino varmaan tasaantuisi, tuostakin aika paljon on nesteitä uskoisin.

Nyt on kuitenkin aika ottaa itteään niskasta kiinni. Pääsiäinen on tietysti nyt tulossa joten vaikea pysyä erossa suklaamunista ihan kokonaan, mutta sipseistä ja leivonnaisista otan eron NYT. Pääsiäisen jälkeen alkaa myös karkki/suklaalakko. Tätä kestää nyt sitten ainakin siihen asti kunnes pääsen takaisin sinne 72 kiloon, sitten voi taas yrittää uudestaan sitä KOHTUUDELLA herkuttelua. Ensi viikon jälkeen pitäisi myös opiskelustressin ja kiireiden laskea hetkellisesti joten ehdin myös salille useammin.

Kyllä tästä vielä noustaan!

Pyydän anteeksi tällaista suht negatiivista ja pitkää kirjoitusta, mutta haluan toisaalta olla rehellinen niin lukijoilleni kuin itsellenikin siitä, että aina ei tämä laihdutusprojekti vain mene putkeen ja tulee näitä tämmöisiä sortumiskausia. Jos siellä joku muukin on kamppaillut tai kamppailee tällaisen mässäilykauden kanssa niin ainakin tiedätte nyt ettette ole yksin! Tämä on vain hetkellinen epäonnistuminen, mutta pitää muistaa että jokainen päivä on uusi mahdollisuus kääntää kelkka parempaan suuntaan ja sanoa "ei" houkutuksille! Tsemppiä kaikille jotka kamppailee näiden samojen asioiden kanssa.  

Voi laiskuus

Äh, tässä kävi just niinku pelkäsinkin. Eli kun tuli reilun viikon tauko salilla käymiseen niin nyt sinne lähteminen on taas hirrrveen vaikeeta. En viitsinyt tänäänkään mennä...Mutta huomenna kyllä menen! Mulla on yksi aamuluento ja otan salikamat mukaan niin voin mennä aamupäiväjumppaan heti suoraan luennolta. Sit ei ainakaan tuu luistettua kun on kerta kamatkin mukana eikä mihinkään oo kiire.

Muutenkin nyt lomalta palattua on ollut hirveen vaikeeta tehdä yhtään mitään, esim. siivota. Ei vaan yhtään huvittais!! Eikö lomalta tullessa pitäisi olla hirveen täynnä uutta energiaa? No mä en kyllä oo. Tekis vaan mieli maata sängyssä ja tuijottaa telkkaria. Ja syödä. Argh. Ulkona olisi muuten ihana käydä kävelyllä kauniissa keväisessä auringonpaisteessa...paitsi että siellä on aivan tajuttoman liukasta tällä hetkellä! Mulla nousee joka kerta ulos astuessani vitutus potenssiin miljoona kun se kävely on sellaista rasittavaa sipsutusta ja koko ajan saa olla varuillaan ettei lennä perseelleen. Mua niin kyrsii tää talvi jo oikeesti. En kestä enää. Tulis jo se kunnon kevät ja tiet sulais! Vois vetästä lenkkarit jalkaan ja lähteä kunnon lenkille!

Mun tekis nimittäin hirveesti mieli aloittaa juokseminen ulkona. Tekis myös mieli kokeilla sitten keväällä geokätköilyä! Se näyttää yleistyvän todella paljon ja ensin aattelin et no just joo, kuulostaa aika nololta touhulta, mutta nyt kun oon aatellut niin se vois olla tosi hauskaa. Ja mulla on usein just lenkille lähdössä se vaikeaa kun tuntuu ettei ole mitään tarkkaa suuntaa ja ns. pointtia siinä kävelyssä, niin geokätköily ainakin antaisi sitten jonkun suunnan ja tarkoituksen sille liikkumiselle (muunkin siis kuin vain sen että saa liikuntaa)!

Onko teistä kukaan kokeillut geokätköilyä?

Simple