Moi pitkästä aikaa. En ole siis kuollut eikä minua ole kidnapattu itärajan taakse, olen yksinkertaisesti ollut laiska! Ei ole hirveästi huvittanut tulla blogiinkaan kirjoittelemaan siitä kuinka "en tänäänkään tehnyt yhtään mitään - paitsi söin" :( Nyt oli kuitenkin aika tulla tunnustamaan synnit sillä tämä on kestänyt jo aivan liian kauan!
En ole nyt yli kuukauteen liikkunut paljon paskaakaan (pardon my French...), viime kuussa kävin salilla ehkä 5 kertaa ja nyt olenkin ollut sitten kipeenä kohta kaksi viikkoa. Saakelin sitkeä flunssa! Lisäksi tietysti on ollut hulluna opiskelustressiä ja kiirettä ja sosiaalisia menoja. Noh, eihän siinä nyt kai mitään jos välillä tuleekin pidempi tauko kunnon treenauksesta, MUTTA - ja tässä tulee se kaikkein karmein asia - olen mättänyt naamaani herkkuja joka päivä viimeisen parin viikon aikana. Tämä on nyt oikeesti se kaikkein järkyttävin seikka, sillä musta tuntuu etten pysty lopettamaan! Joka päivä tekee ihan hulluna mieli jotain epäterveellistä: suklaata/karkkia, donitseja, sipsejä, keksejä....Tää on nyt mennyt myöskin jo siihen että joka kerta kun käyn kaupassa ostoskoriin tarttuu jotain makeaa mukaan. Vaikka kuinka päätän aina ennen kauppaan menoa että nyt ei sitten mitään ylimäärästä niin kappas, joku suklaapatukka sieltä sitten kuitenkin löytyy. Suoraan sanottuna vituttaa tää oma selkärangattomuus.
Ja kyllähän tämä tietysti jo vaa'assakin nyt näkyy. Aluksi ei näkynyt vaikka olin mässännyt monta päivää ja siitä varmaan tulikin joku valheellinen käsitys että "hei, eihän tää nyt ookaan niin paha juttu vaikka vähän herkuttelenkin!" Hävettää nyt kertoa että mikä vaa'an luku tänä aamuna oli eilisen sipsimätön jälkeen, mutta mitäpä sitä peittelemään. Mun on itsekin pakko herätä tästä hirveestä mässäilystä. Paino oli siis tänä aamuna 74,4 kg. Harmittaa että olin kuitenkin päässyt jo vakaaseen 72 kiloon ja nyt se keikkuu tuossa painajaisluvussa joka ei tunnu koskaan irrottavan otettaan musta. Toisaalta luotan siihen, että kunhan vaan nyt lopettaisin tämän mässäilyn hetkeksi kokonaan niin paino varmaan tasaantuisi, tuostakin aika paljon on nesteitä uskoisin.
Nyt on kuitenkin aika ottaa itteään niskasta kiinni. Pääsiäinen on tietysti nyt tulossa joten vaikea pysyä erossa suklaamunista ihan kokonaan, mutta sipseistä ja leivonnaisista otan eron NYT. Pääsiäisen jälkeen alkaa myös karkki/suklaalakko. Tätä kestää nyt sitten ainakin siihen asti kunnes pääsen takaisin sinne 72 kiloon, sitten voi taas yrittää uudestaan sitä KOHTUUDELLA herkuttelua. Ensi viikon jälkeen pitäisi myös opiskelustressin ja kiireiden laskea hetkellisesti joten ehdin myös salille useammin.
Kyllä tästä vielä noustaan!
Pyydän anteeksi tällaista suht negatiivista ja pitkää kirjoitusta, mutta haluan toisaalta olla rehellinen niin lukijoilleni kuin itsellenikin siitä, että aina ei tämä laihdutusprojekti vain mene putkeen ja tulee näitä tämmöisiä sortumiskausia. Jos siellä joku muukin on kamppaillut tai kamppailee tällaisen mässäilykauden kanssa niin ainakin tiedätte nyt ettette ole yksin! Tämä on vain hetkellinen epäonnistuminen, mutta pitää muistaa että jokainen päivä on uusi mahdollisuus kääntää kelkka parempaan suuntaan ja sanoa "ei" houkutuksille! Tsemppiä kaikille jotka kamppailee näiden samojen asioiden kanssa.
Missä päin muuten asut? :)
VastaaPoistaEn mitään tarkkoja koordinaatteja ala antamaan mutta Keski-Suomessa :) Koitan ainakin vielä pysyä anonyymina :D
PoistaTäällä samoissa meiningeissä. Nyt olen viimeiset kolme tuntia taistellut sitä vastaan, että en kävelisi läheiseen heseen hakemaan jotain mättöannosta. Ei mulla helvetti ole edes nälkä! Kauhea himo vaan, jotain pitäis mussuttaa. Haluan lämpimän, rasvaisen, vehnäisen burgerin! Haluan myös jäätelöä. Jonkun paketin minkä voin lusikoida sitten tyhjäksi samalla istumalla. Ei. Näin.
VastaaPoistaTsemppiä taistelussa ruokahimoja vastaan! Tiedän kyllä liiankin hyvin millaista se on kun tuntuu ettei mikään auta siihen himoon eikä pysty edes ajattelemaan mitään muuta :( Kannattaa varmaan koittaa miettiä että jos ei kerta ole edes nälkä niin miksi tekee niin paljon mieli jotain mättöruokaa? Onko se tylsyys vai lohturuuan tarve?
PoistaHeippa! Mä olen vanha lukija. Voin kertoa omasta tilanteestani: olen 23v. ja pituudelta myös 162 cm. Painoin vielä viime elokuussa 83kg. Helmikuussa painoni oli 77kg. Tänään terkkari punnitsi ja nyt painoni on 75kg. Tavoitteeni on 60 kg, jonka yli ei saisi paino sitten enää nousta. Mutta todennäköisesti jatkan vielä alle 60kg, koska painoni oli aikaisemmin myös 5:lla alkava. Asun yksin ja olen sinkku, joten kokkaamiset ja itsestä huolehtiminen on täysin omissa käsissäni. Kukaan ei ole sanomassa, että älä mättää suklaapatukoita sinne ostoskoriin tai että nyt on aika lähteä lenkille.
VastaaPoistaIhailen vanhoja kuviani, joissa vatsani on litteä, käsivarret sirot, reidet ja takamus sopusuhtaiset, eikä kasvot ja posketkaan pullota. Ulkoisesti näytän hyvinvoivalta. Voi sitä aikaa, kun sai valita päälleen mitä vaan ja kaikki vaatteet istuivat. =)
Painoa kertyi monista eri syistä. Ensinnäkin olin keväällä -08 polvileikkauksessa ja en päässyt kuukausiin liikkumaan. Minulle kiikuteltiin lohdutukseksi suklaalevyjä, jotka sitten söin. Silloin taisi tulla lähemmäs se +10 kg painoa. Sitten olen ollut masentunut ja maannut vaan kotona syöden herkkuja ihan kamalia määriä, enkä ole liikkunut pätkääkään koska mikään ei ole huvittanut. Opiskeluaikoina mulla oli kavereina huonoa seuraa ja terveellisen kouluruuan sijaan, juostiin päivittäin mäkkärissä tai hesessä. Sitten ennen koulua, käytiin aina aamuisin hakemassa päivän karkit kaupasta.
Viime syksynä olin ulkomailla melkein 4kk ja erilaisen ruuan ja elämänrytmin takia jäivät vanhat huonot tavat pois, jolloin laihduin huomaamattani 83 kilosta 76 kiloon. Sitten suomessa jatkui taas samat huonot herkkujen mässäilyt ja sain aika nopeasti kilon lisää, jolloin painoin helmikuussa sen 77kg. Maaliskuussa lähdin uudestaan ulkomaille, mutta tällä kertaa vain 3 viikoksi. Kyseisessä maassa syödään paljon kasviksia ja juodaan teetä, eikä herkutkaan olleet niin hyviä kuin suomessa. Siellä koin pahimmat vieroitusoireet, kun en saanutkaan enää samalla tavalla suomalaista suklaata tai muita herkkuja, joita olin tottunut päivittäin ahmimaan. Ja nyt reissun jälkeen painoni onkin sen 75kg, olin siis laihtunut -2kg.
Nyt olen aika hyvin saanut pidettyä itseni kurissa. Mutta yhä edelleen syön herkkuja päivittäin, tosin pieniä määriä. Eilen söin suklaakeksejä ja jäätelöä, tänään ison suklaamunan ja suklaavanukkaan. Mutta muuten olen syönyt terveellisesti.
Yritä vähentää herkkujen määrää pikkuhiljaa. Ihan ravitsemusterapeutti on minulle sanonut, ettei yksi vanukas päivässä kaada maailmaa kunhan muuten pitäytyy tavoissa. Yksi hyvä rvt:n vinkki on, että LEIPÄÄ pitäisi syödä päivässä vähintään 6 viipaletta. Ei ole pakko olla ruisleipää, moniviljakin käy. Leipä ja salaatti tuovat kuituja ja vähentävät nälän tunnetta. Mulle tuli yllätyksenä toi leivän määrä, mutta niin se vain on että leipä auttaa ja elimistö saa kuituja. Lisäksi myös puuron syömistä suositellaan väh. kerran päivän aikana.
Älkää tytöt luovuttako! Jos on nälkä, niin miettikää mikä ruoka-aine on jäänyt puuttumaan. Itse tajusin etten ole saanut tarpeeksi kuituja ja juoksin sen takia nälänhimoissa herkkujen perässä. Miettikää omaa ravintoanne ja pohtikaa mitä tarvitsette.
Ainiin ja voin sanoa, että tässä kyseisessä etelän maassa jossa viimeksi olin, niin heillä oli käsitys että suomalaiset naiset ovat ylipainoisia ja suomessa voidaan huonosti. Enää se ylipainoisten maa ei olekaan Amerikka, vaan nyt se on kääntynyt Suomeksi. Onkin siis aika pysähtyä miettimään mitä on oikein tapahtunut. Meillä on täällä suomessa kuitenkin suht hyvät olot. Onko meillä sitten liikaa piilorasvaa ravinnossa vai onko mielenterveysongelmat syynä? Siinähän sitä mietitään.
Toivottavasti jaksoitte lukea! :)
Kiitos hurjan paljon kommentistasi! Ollaankin tällä hetkellä aika samoissa mitoissa sun kanssa, mukava tietää että on kohtalotovereita. Plus jotenkin aina helpompi samaistua kun on lähellä omia mittoja :) Mulla on myös tavoitteena tuo 60 kg, mutta kunhan nyt ensin pääsisi edes sinne 65 kg!
PoistaHyvä vinkki kyllä tuo että herkuttelee vaikkapa vanukkaalla päivittäin ja oonkin itseasiassa tässä taas alkanut ostaa X-tra merkin suklaavanukkaita joissa on suhteellisen vähän kaloreita per purkki. Ja ne on oikeesti tosi hyviä ja todella halpoja, sellainen neljän purkin pakkaus maksaa monessa kaupassa euron!! Ja kyllä tuo vaan helpottaa sitä herkkujen vähentämistä kun on kuitenkin joku tuommoinen pieni herkku minkä saa päivittäin syödä. Olenkin nyt jo kaksi päivää ollut syömättä mitään suklaapatukoita tai karkkeja ja leivoksia. Kaksi päivää kuulostaa todella lyhyeltä ajalta, mutta kun on taas viimeiset viikot syönyt päivittäin jotain suklaata tai muuta niin kaksikin päivää ilman on jo pieni voitto :D
Jännä tosiaan myös tuo leivän syönti. Nyt on tuo karppaustrendi saanut välillä omatkin ajatukset leipää vastustaviksi, mutta en ollutkaan tullut ajatelleeksi tuota että kuitupitoisen leivän syönti auttaa vähentämään nälän tunnetta! Pitääkin nyt kyllä ottaa tavaksi ostaa ruisleipää ja puuroakin voisi kyllä välillä syödä :)
Mielenkiintoinen kyllä tuo käsitys siitä että Suomessa naiset ovat ylipainoisia ja että täällä voidaan huonosti...En oikein tiedä mitä itse ajatella siitä ja mikä voisi olla syynä. En kuitenkaan jotenkin näe että suomalaiset naiset olisivat yleisesti ottaen ylipainoisia, kyllä musta edelleen tuntuu että enemmän on normaalipainoisia ja laihoja naisia.
Mutta kiitos paljon vinkeistä! :)