Sisälläni asuu Pikku-Sabotoija.
"Ihan hyvin voit mässätä sitä karkkia. Eikä pari palaa mustikkapiirakkaa mitään haittaa," se aina kuiskii.
Ja kun olisi aika harrastaa jotain liikunnallista, se ilmestyy jälleen paikalle: "Jää mieluummin tähän istumaan, katso joku elokuva! Telkustakin tulee hyvä sarja. Liikkuminen on tylsää puuhaa, jää kanssani nauttimaan löhöilystä!"
Silloin se vasta innostuukin, jos olen saavuttanut jotain tulosta uurastamisellani. "No tottahan sinä nyt palkinnon ansaitset! Ota tuosta karkkia, äläkä sitten ujostele sen kanssa!"
Pikku-Sabotoija ei halua minun onnistuvan. Se haluaa minun kieriskelevän itseinhossani koko loppuelämäni. Se haluaa pilata minulta kaikki mahdollisuudet onnistumiseen ja onneen. Ja sen päihittäminen on sanoinkuvailemattoman vaikeaa. Se on taitava suostuttelemaan, manipuloimaan ja uskottelemaan mitä tahansa estääkseen onnistumiseni.
Kuinka sitten voin voittaa sen? Kuinka voin hiljentää tuon pirullisen otuksen, murhata sen raa'asti ja haudata jonnekin syvälle? Siinäpä se - en tiedä. Tähän mennessä se näyttää lyövän minut maahan aivan 6-0. Se raivostuttaa, mutta en ole tarpeeksi vahva vastustaakseni sitä.
Tiedän kuitenkin, että minun on pakko löytää itsestäni voimaa ja rohkeutta taistella vastaan. Muuten Pikku-Sabotoija tuhoaa minut.

















